Nokipoika

Katsokaapa noita minun etutassuja ja arvatkaa mitä niissä on?? Oli perjantain 13. päivä maaliskuuta, kun mamma sairaslomansa jälkeen illalla teki lumitöitä ja sitten leikitti minua tuolla ulkona pallon kanssa. Muutama päivä aikaisemmin meillä kävi nokisutari nuohoamassa tulipesän ja piisin. Sitten mamma antoi ohjeen, että tuhkat voi heittää tuonne metsän reunaan takapihalle. Mamma yleensä aina peittää tuhkat kesällä multaan ja talvella lumen alle. Mutta nokisutaripa olikin heittänyt kaikki tuhkat pitkin lumipenkkaa. Sinä perjantai-iltana mamma heitti pallon, joka osui takapihalla olevaan koivuun ja siitä suoraan tuhkakasaan. Ja minä poikapa nopeana läksin etsimään palloa tuhkakasasta. Ja arvatkaapa miten siinä kävi. Käpälät, kuono, leuan alus ja vähän selkää olivat ihan tuhkasta mustana. Ja sitten mamma suuttui aivan valtavasti itselleen. En viitsi edes kertoa, mitä se sanoi tai ajatteli :( Mutta sitten minä ja mamma pääsimme suihkuun. Onneksi löytyi koirasahmapoo ja minä sain sellaisen märän pesun, josta en tykännyt yhtään. Suihkun jälkeen puistelin itseäni kuivaksi ja mammakin auttoi pyyhkimällä minua isoon pyyhkeeseen. Sellainen epäonnen perjantai meillä oli!

Lelu

Tässä joku aika sitten, kun mammalla oli tilipäivä, niin se tuli kotiin ja antoi minulle lelun. Oli käynyt töistä tulomatkallaan K-kaupassa, jossa oli jo joulun aikaan myynnissä tällaisia mukavia possuja. Olisivatko olleet joululahjoiksi meille kaikenkarvaisille lemmikeille. Mutta mamma nyt hyvää hyvyyttään oli ostanut minulle tällaisen possun. Ja arvatkaa tykkäänkö. Minusta on hirmuisen mukavaa, kun possun suusta kuuluu sellainen kumea röhkiminen, kun sitä vähän puraisee. Eikä se ole edes mennyt rikki, vaikka olen sillä aika paljon leikkinyt. Yhden kerran mamma hermostui, kun se oli lukemassa jotain ja minä vein aina possun sen viereen ja melkein syliin, kun olisin halunnut että sitä vedetään minun kanssa tai se heitetään ja minä käyn sen hakemassa. Silloin possu lensi uunin päälle ja oli siellä jemmassa yhden vuorokauden. Mutta nyt possu on taas minun ilonani ;))

Hiihtolomalla

Mukavaa kun on kivaa! Mamma on olevinaan hiihtolomalla, vaikka ei se ole lomallaan nähnyt kuin juniorin hiihtomonot. Kaivaisi omat sukset esille ja lähtisi vaikka jäälle hiihtelemään minun kanssa. Se olisi muuten huisin kivaa.

Ei se jouda, kun se istuu vain silmät kiinni tietsikan kuvaruudussa ja naputtelee konetta. Eilen se vähän relasi, kun sai kait jotain valmiiksi. Mutta uudet hommat painavat näköjään päälle.

Olen minäkin saanut nauttia mamman lomasta. Lomalla minä pääsen kolme kertaa päivässä pitemmille lenkeille. Aamulenkitkin ovat ihan oikeita lenkkejä, eikä vain Puukalusteella piipahduksia. Nyt ollaan pari kertaa käyty yli tunnin mittaisella lenkillä. Se alkaa riittää minulle. Jaksan sitten taas levätä kunnolla. Ruokaa minulle annetaan näin loma-aikaan ihan lounasaikaan eikä sitä tarvitse odotella tuonne päivällisaikaan, niin kuin normaalina työpäivinä. Nyt ne suunnittelevat pääsiäiseksi jotain reissua Etelä-Suomeen. Mamma suunnittelee kysyvänsä ottaisiko H minut luokseen tai kävisi hoitamassa tänne. Jos ei niin sitten joudun menemään koiratarhaan. Se ei kuullosta minusta oikein hauskalta.

Tuo iloisen värinen pallo on minun säbä-pallo. Pelasin juniorin kanssa säbää sisällä ja juniori yrittää harhauttaa minua, mutta aina joskus onnistun saamaan pallon hampaisiini. Se onkin pallon menoa, niin kuin huomaatte. Nyt olen yrittänyt omia pallon ihan itselleni ja kohta se onkin pelkkä muisto vaan.

Hauskaa

Tällaista peliä minä olen harrastanut harva se ilta mamman sängyllä varsinkin nyt joululoman aikaan. Mamma ei oikein ymmärrä onko se mielenosoitusta vai mitä? Mutta minä tykkään käydä petaamassa mamman sängyn siinä kahdeksan ja yhdeksän maissa illalla. Yleensä se tapahtuu silloin kun mamma keskittyy johonkin muuhun. Muutamana iltana mamma on keskeyttäny minun iltapuuhat tylysti. Mamma ei varmaan halua, että minä autan sitä ;)))

Ai niin, Oikein kivaa alkanutt vuotta kaikille teille!

Koiramaista Joulua kaikille!

Haluan viime vuotisella Joulukuvallani toivottaa kaikille koiraihmisille Oikein koiramaista Joulua!

Sairaalareissu!

Tuo mamma on ollut niin kiireinen, niin kiireinen, ettei ole joutanut kertomaan teille minun sairaalakeikastani ja paranemisestani tänne ollenkaan, höh! Onneksi se on kerennyt jossain välissä hoitaa minua ja minun tarpeeni, kun ei minua yksin kuitenkaan uskalleta päästää pisu- ja kakkalenkeille ;))) Nyt onkin ollut jo pitempään sellainen sääntö voimassa, etten pääse edes iltapisua tekemään etten olisi jossakin narun päässä kiinni. Mistäköhän sekin johtuu, ihmeellistä? Kyllä se mamma yrittää minulle selittää, mutta arvatkaa muistanko enää huomenna.


Eli itse asiaan. Mamma vei minut marraskuisena tiistaina ruokatunnillaan sairaalaan ja hetihän minä pääsin piikille. Lääkäri pisti takakankkuuni sellaista ainetta, että minua rupesi aivan kamalasti nukuttumaan. Mutta minä poikapa olenkin sellainen, etten heti taivu. Mamma laittoi minut monta kertaa maahan nukkumaan, mutta minä aina pinnistelin sieltä ylös kunnes vihdoin viimein uni voitti. Sitten mamma oli häipynyt tekemään sitä tärkeää ja rakasta työtään, kun minua operoitiin. Minulta otettiin molemmista ylärivistä kaksi viimeistä hammasta pois. Olivat kuulemma kuluneet niin paljon, että aiheuttivat toiseen poskeen paiseen ja toiseen poskeen oli jo muodostumassa paiseen alku. Sitten mammalta tiedusteltiin, kun se tuli minua hakemaan, että syönkö oikeita luita? Mamma sanoi etten syö muuta kuin pesäpalloja ja keppejä. Mammalle jäi vähän kaivelemaan, että pitäisikö pesäpallot raivata pois minun ulottuviltani!?!?!? Sitten toinen hupaisa juttu kun mamma tuli hakemaan minua, yksi täti joka hoisi minua oli sanonut mammalle, että hän haluaisi ottaa minut omaksi koirakseen tai maskotiksi eläinklinikalle. Mammalta jäi suu auki kun se ihmetteli, että joku todella tykkää tällaisesta ikiliikkujasta!!! Mutta ei se mamma onneksi raaskinut luopua minusta ja toi minut toipumaan kotiin. Juniori sitten otti minusta kuvia, kun en millää taas malttanut levätä nukkuen vaan minun piti ihan väkisin tokkurassa nousta jaloilleni. Ja mitä siitä seurasi - meinasin monta kertaa kaatua kun pyörrytti ja olin niin kipeä. Kuvassa näkyy etujalastani paljaaksi ajeltu kohta, jossa oli kanyyli leikkauksen ajan. Se on vieläkin vähän hassun näköinen toiseen jalkaan verrattuna, mutta kyllä se karva siihen kasvaa. Sitten leikkauksen jälkeen sain taas vedelle pillereitä naamaani, kolme päivää söin särkylääkkeitä ja antibioottia viikon. Mamma ja minä itse olemme nyt tyytyväisiä kun minä olen taas terve.

Pelimies

Yhtenä iltana viikolla mammalle esiteltiin ihka uusi pelimies nro 25. Pelipaita sopi erittäin hyvin väritykseeni ja sain juniorilta muutaman hikinauhan ranteisiin. Mamma kyllä kyseli, että mikä laji, mikä maa? Edustan tietenkin Suomea, mutta laji voisi olla vaikka se säbä, jota juniori minun kanssa harjoittelee aina joskus. Muuten mieluisin laji voisi olla pesäpallo, koska omistan jo valmiiksi niin monta pesäpalloa. Pesäpalloa olisi ja on mukava käydä hakemassa ja siinä olisi vähän enenmmän sitä juoksemista, josta myös tykkään.