Ei mitään rajaa!

Kun muutimme tänne uuteen kotiin, niin minulta hävisivät kaikki omat nukkumapaikat. Entisessä kodissa mamman toimistohuoneessa oli minulle ihan ikioma tuoli, jossa nökötin melkein aina kun mamma oli toimistossaan. Täällä uudessa kodissa minulla ei ole omaa paikkaa. Mamma yritti kovasti opettaa minua nukkumaan lattialla ja onnistuihan se helteiden aikana. Mutta nyt kun syksy ja viileät kelit ovat tulleet, minusta on vaan niin mukava kavuta mamman viereen nukkumaan. Mamma ei ole vielä löytänyt sängynpeittoja sänkyihin, joten mamma petaa minulle päiväksi oman peiton ja tyynyn sängyn päälle. Hyvin usein nykyisin olen kuitenkin kaivautunut sinne mamman tyynylle nukkumaan peiton alle. Siellä on vielä mukavan lämpöistä ja mamman tuoksuista. Mutta sitten toinen ongelma minulla on tuolla keittiössä ja olohuoneessa. Sielläkään ei ole ollut oikein mukavaa paikkaa, josta näkisin vähän maailmaa. 

Viime viikolla meille tuli aivan ihanat keittiön tuolit. Niissä on vaan niin mukava levätä. Yksi tuoli on myös sopivasti hollillaan, että näen siinä istuessa tsekkailla kolmesta ikkunasta pihamaata. Jos vaikka mamman näkemä rusakko tai kissa sattuisi erehtymään tulemaan minun reviirille!

Kuvauksellinen

Minä Folfheart Grandslam alias Jeppe kuvattuna 13.8.2010

Minun nassuun tarkennettuna

Minun uninen simmukka

Minun kirsu, elintärkeä ruumiin osa!

Kuuma

Olin viime viikonloppuna perjantaiaamusta maanantai-iltaan hoidossa Kontiolahdella sijaitsevassa Tassuparkissa. Paikka on tosi kiva ja siellä tarjotaan koirille hoitoa silloin kun isäntäväki haluaa matkustaa ilman meitä karvakuonoja. Mamma tykkää tuollaisesta paikasta, josta saa ostettua asiantuntijalta palvelua. Minä kun olen aika vaativa hoidettava. Kotona olen ihan tosi rauhallinen, mutta vieraissa paikoissa vähän hötky. Tassuparkki on ihan kiva lisä lemmikkien hoitoon. No en arvannut minne ollaan menossa kun mammman kanssa perjantaiaamuna sinne ajeltiin. Mamma hyvästeli ja jätti minut hoitoon. Olihan se hiukan stressaavaa kun viikonloppuna siellä oli hoidossa 24 koiraa. Niin kyllä siellä jouduin hieman hötkyilemään. Kotona sentään olen ihan ykkönen ja hieman lellittykin ;) No viikonloppu hurahti ja sunnuntaina käytiin 12 koiraa omaan kotiin ja mamma ei tullutkaan minua hakemaan ja minä en ymmärtänyt että miksi minua ei tultu hakemaan. Maanantaina oli hieman ikävä mammaa ja ilmaisinkin sen. Mutta sitten mamma ilmaantui hakemaan ja hoitotäti kysyi mammalta, että saako minut laskea irti häkistä. Mamma tuumaili, että varmaankin lähden hänen mukaansa. Ja niinpä tervehdittyäni mammaa kävin kiireen vilkkaan katsomassa toimistosta vieläkö siellä oli se kani. Mutta kun kanikin oli jo lähtenyt kotiin, juoksin suoraan autolle ja olin ikionnellinen päästessäni omaan kotiin. Ääni oli minulla hieman käheänä kun olin kuitenkin uikuttanut ikävissäni ja kotona minun ei yleensä tarvitse haukkua. Sitten olin kyllä tosi väsynyt ja yöllä iski joku stressin laukaisu, kun en päässyt hyppäämään mamman sänkyyn vaan vapisin vaan lattialla. Onneksi mamma auttoi minut sänkyyn. Nyt olen nautiskellut mamman työpäivän jälkeen mamman huomiosta, kun juniorikin jäi vielä lomailemaan ja tulee vasta lauantaina kotiin. Mamma on käyttänyt minua uimassa joka päivä. Nyt on kyllä ollut hiukka tukahduttavia päiviä ja öitä, joten olen etsinyt sängyn alta hieman viilennystä mahakarvoilleni.