Koiramaista Joulua kaikille!

Haluan viime vuotisella Joulukuvallani toivottaa kaikille koiraihmisille Oikein koiramaista Joulua!

Sairaalareissu!

Tuo mamma on ollut niin kiireinen, niin kiireinen, ettei ole joutanut kertomaan teille minun sairaalakeikastani ja paranemisestani tänne ollenkaan, höh! Onneksi se on kerennyt jossain välissä hoitaa minua ja minun tarpeeni, kun ei minua yksin kuitenkaan uskalleta päästää pisu- ja kakkalenkeille ;))) Nyt onkin ollut jo pitempään sellainen sääntö voimassa, etten pääse edes iltapisua tekemään etten olisi jossakin narun päässä kiinni. Mistäköhän sekin johtuu, ihmeellistä? Kyllä se mamma yrittää minulle selittää, mutta arvatkaa muistanko enää huomenna.


Eli itse asiaan. Mamma vei minut marraskuisena tiistaina ruokatunnillaan sairaalaan ja hetihän minä pääsin piikille. Lääkäri pisti takakankkuuni sellaista ainetta, että minua rupesi aivan kamalasti nukuttumaan. Mutta minä poikapa olenkin sellainen, etten heti taivu. Mamma laittoi minut monta kertaa maahan nukkumaan, mutta minä aina pinnistelin sieltä ylös kunnes vihdoin viimein uni voitti. Sitten mamma oli häipynyt tekemään sitä tärkeää ja rakasta työtään, kun minua operoitiin. Minulta otettiin molemmista ylärivistä kaksi viimeistä hammasta pois. Olivat kuulemma kuluneet niin paljon, että aiheuttivat toiseen poskeen paiseen ja toiseen poskeen oli jo muodostumassa paiseen alku. Sitten mammalta tiedusteltiin, kun se tuli minua hakemaan, että syönkö oikeita luita? Mamma sanoi etten syö muuta kuin pesäpalloja ja keppejä. Mammalle jäi vähän kaivelemaan, että pitäisikö pesäpallot raivata pois minun ulottuviltani!?!?!? Sitten toinen hupaisa juttu kun mamma tuli hakemaan minua, yksi täti joka hoisi minua oli sanonut mammalle, että hän haluaisi ottaa minut omaksi koirakseen tai maskotiksi eläinklinikalle. Mammalta jäi suu auki kun se ihmetteli, että joku todella tykkää tällaisesta ikiliikkujasta!!! Mutta ei se mamma onneksi raaskinut luopua minusta ja toi minut toipumaan kotiin. Juniori sitten otti minusta kuvia, kun en millää taas malttanut levätä nukkuen vaan minun piti ihan väkisin tokkurassa nousta jaloilleni. Ja mitä siitä seurasi - meinasin monta kertaa kaatua kun pyörrytti ja olin niin kipeä. Kuvassa näkyy etujalastani paljaaksi ajeltu kohta, jossa oli kanyyli leikkauksen ajan. Se on vieläkin vähän hassun näköinen toiseen jalkaan verrattuna, mutta kyllä se karva siihen kasvaa. Sitten leikkauksen jälkeen sain taas vedelle pillereitä naamaani, kolme päivää söin särkylääkkeitä ja antibioottia viikon. Mamma ja minä itse olemme nyt tyytyväisiä kun minä olen taas terve.