Nokipoika

Katsokaapa noita minun etutassuja ja arvatkaa mitä niissä on?? Oli perjantain 13. päivä maaliskuuta, kun mamma sairaslomansa jälkeen illalla teki lumitöitä ja sitten leikitti minua tuolla ulkona pallon kanssa. Muutama päivä aikaisemmin meillä kävi nokisutari nuohoamassa tulipesän ja piisin. Sitten mamma antoi ohjeen, että tuhkat voi heittää tuonne metsän reunaan takapihalle. Mamma yleensä aina peittää tuhkat kesällä multaan ja talvella lumen alle. Mutta nokisutaripa olikin heittänyt kaikki tuhkat pitkin lumipenkkaa. Sinä perjantai-iltana mamma heitti pallon, joka osui takapihalla olevaan koivuun ja siitä suoraan tuhkakasaan. Ja minä poikapa nopeana läksin etsimään palloa tuhkakasasta. Ja arvatkaapa miten siinä kävi. Käpälät, kuono, leuan alus ja vähän selkää olivat ihan tuhkasta mustana. Ja sitten mamma suuttui aivan valtavasti itselleen. En viitsi edes kertoa, mitä se sanoi tai ajatteli :( Mutta sitten minä ja mamma pääsimme suihkuun. Onneksi löytyi koirasahmapoo ja minä sain sellaisen märän pesun, josta en tykännyt yhtään. Suihkun jälkeen puistelin itseäni kuivaksi ja mammakin auttoi pyyhkimällä minua isoon pyyhkeeseen. Sellainen epäonnen perjantai meillä oli!

Lelu

Tässä joku aika sitten, kun mammalla oli tilipäivä, niin se tuli kotiin ja antoi minulle lelun. Oli käynyt töistä tulomatkallaan K-kaupassa, jossa oli jo joulun aikaan myynnissä tällaisia mukavia possuja. Olisivatko olleet joululahjoiksi meille kaikenkarvaisille lemmikeille. Mutta mamma nyt hyvää hyvyyttään oli ostanut minulle tällaisen possun. Ja arvatkaa tykkäänkö. Minusta on hirmuisen mukavaa, kun possun suusta kuuluu sellainen kumea röhkiminen, kun sitä vähän puraisee. Eikä se ole edes mennyt rikki, vaikka olen sillä aika paljon leikkinyt. Yhden kerran mamma hermostui, kun se oli lukemassa jotain ja minä vein aina possun sen viereen ja melkein syliin, kun olisin halunnut että sitä vedetään minun kanssa tai se heitetään ja minä käyn sen hakemassa. Silloin possu lensi uunin päälle ja oli siellä jemmassa yhden vuorokauden. Mutta nyt possu on taas minun ilonani ;))

Hiihtolomalla

Mukavaa kun on kivaa! Mamma on olevinaan hiihtolomalla, vaikka ei se ole lomallaan nähnyt kuin juniorin hiihtomonot. Kaivaisi omat sukset esille ja lähtisi vaikka jäälle hiihtelemään minun kanssa. Se olisi muuten huisin kivaa.

Ei se jouda, kun se istuu vain silmät kiinni tietsikan kuvaruudussa ja naputtelee konetta. Eilen se vähän relasi, kun sai kait jotain valmiiksi. Mutta uudet hommat painavat näköjään päälle.

Olen minäkin saanut nauttia mamman lomasta. Lomalla minä pääsen kolme kertaa päivässä pitemmille lenkeille. Aamulenkitkin ovat ihan oikeita lenkkejä, eikä vain Puukalusteella piipahduksia. Nyt ollaan pari kertaa käyty yli tunnin mittaisella lenkillä. Se alkaa riittää minulle. Jaksan sitten taas levätä kunnolla. Ruokaa minulle annetaan näin loma-aikaan ihan lounasaikaan eikä sitä tarvitse odotella tuonne päivällisaikaan, niin kuin normaalina työpäivinä. Nyt ne suunnittelevat pääsiäiseksi jotain reissua Etelä-Suomeen. Mamma suunnittelee kysyvänsä ottaisiko H minut luokseen tai kävisi hoitamassa tänne. Jos ei niin sitten joudun menemään koiratarhaan. Se ei kuullosta minusta oikein hauskalta.

Tuo iloisen värinen pallo on minun säbä-pallo. Pelasin juniorin kanssa säbää sisällä ja juniori yrittää harhauttaa minua, mutta aina joskus onnistun saamaan pallon hampaisiini. Se onkin pallon menoa, niin kuin huomaatte. Nyt olen yrittänyt omia pallon ihan itselleni ja kohta se onkin pelkkä muisto vaan.