Oltiin mamman kanssa tutkimusretkellä läheisellä meluvallilla. Minulla oli totta kai pallo hampaissani koko ajan. Mamma heitti sitä aina välillä ja sitten minä poika pinkaisin hakemaan pallon. Kuljettiin vallille ja mammaa tietenkin kiinnostaa kaikki maassa olevat tapit ja putket. Niinpä kun mamma meni katsomaan yhtä sadevesiputkea läheltä, tein minä saman perässä ja kuinka ollakaan pallo tipahti sinne putkeen.
Ja vaikka mamma tietääkin aika paljon noista putkista ja kaivoista, ei hänkään tiennyt että minne putki johtaa. Niinpä minä herneaivo jäin vain ihmettelemään pallon häviämistä kun mamma läksi jo kohti kotia. Ei auttanut hänen selityksensä eikä viheltelynsä eikä pyyntönsä lähteä kotiin. Minä rupesin kaivautumaan putkeen.
Kun mamma tuli takaisin olin jo melkein putkessa. Mamman piti tuoda minulle toinen pallo ja laittaa minut talutushihnaan ennen kuin sai minut takaisin kotiin. Minä olin kyllä ihan kuumissani kun tein niin ison työn sen eteen, että olisin saanut pallon pois sieltä putkesta. No nyt on minulla taas yksi pallo vähemmän kun mamma on sitä mieltä ettei tuota palloa kannata enää haikailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti