Kun muutimme tänne uuteen kotiin, niin minulta hävisivät kaikki omat nukkumapaikat. Entisessä kodissa mamman toimistohuoneessa oli minulle ihan ikioma tuoli, jossa nökötin melkein aina kun mamma oli toimistossaan. Täällä uudessa kodissa minulla ei ole omaa paikkaa. Mamma yritti kovasti opettaa minua nukkumaan lattialla ja onnistuihan se helteiden aikana. Mutta nyt kun syksy ja viileät kelit ovat tulleet, minusta on vaan niin mukava kavuta mamman viereen nukkumaan. Mamma ei ole vielä löytänyt sängynpeittoja sänkyihin, joten mamma petaa minulle päiväksi oman peiton ja tyynyn sängyn päälle. Hyvin usein nykyisin olen kuitenkin kaivautunut sinne mamman tyynylle nukkumaan peiton alle. Siellä on vielä mukavan lämpöistä ja mamman tuoksuista. Mutta sitten toinen ongelma minulla on tuolla keittiössä ja olohuoneessa. Sielläkään ei ole ollut oikein mukavaa paikkaa, josta näkisin vähän maailmaa.
Viime viikolla meille tuli aivan ihanat keittiön tuolit. Niissä on vaan niin mukava levätä. Yksi tuoli on myös sopivasti hollillaan, että näen siinä istuessa tsekkailla kolmesta ikkunasta pihamaata. Jos vaikka mamman näkemä rusakko tai kissa sattuisi erehtymään tulemaan minun reviirille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti