Tänään harmaan sateisena päivänä mamma vei minut tosi pitkälle aamulenkille, vaikka taivaalta satoi ihan oikeaa vettä. Mammalla oli sateenvarjo mukana, mutta minä olin kuin uitettu koira kun tultiin sisälle. Sitten olin rupeamassa nokosille mamman työhuoneeseen kun naapurin pihasta alkoi kuulua ihan outoa ääntä. Minun piti ruveta pitämään jöötä sille isolle kuorma-autolle, joka toi naapurin pihaan isoja koivuja. Yleensä en hauku enkä muutenkaan murise kovin usein. Mutta nyt oli aivan pakko haukkua ihmeelliselle, isolle ja pahaääniselle härvelille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti