Eilen sunnuntaina oli jokin virpomisjuttu, josta minä en meinannut oikein ymmärtää yhtään mitään. Mutta yhden asian minä ymmärsin, että meidän keittiön pöydällä sellaisessa mamman Mariskoolissa oli erivärisien kiiltävien papereiden sisällä pieniä, ihania, hyvältä maistuvia suklaamunia. Minä olen perso kaikelle makealle ja vaikka koirille ei pitäisi kuulemma antaa ihmisten suklaata niin kyllä minä sitä aina silloin tällöin saan, kun oikein jaksan kerjätä. Minä olen sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia silloin, kun se on vielä mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti